Mitä lasten ja nuorten rasitusvammoista tiedetään?

Kasvuikäisten urheilevien nuorten rasitusvammat ovat yleisiä, ja niistä on liikkeellä monenlaisia luuloja ja arvailuja. Yleensä sekä urheiluvamma että sen ehkäisy – tai hoito – on useiden tekijöiden summa. Kun ymmärtää rasitusvammojen syntymekanismeja, myös niiden hoitamiseen ja ennaltaehkäisyyn löytyy keinoja.

Pituuskasvun huippuvaihe eli PHV kuvaa ikää, jolloin nuoren kasvupyrähdyksen aikainen pituuskasvu on suurimmillaan. Pojilla ajoittuu keskimäärin 14 ikävuoden (13–15) ja tytöillä 12 ikävuoden (11–13) paikkeille. Huippuvaihe kestää noin vuoden, jolloin pituuskasvua saattaa tulla jopa 1–2 cm kuukaudessa.

”Rasitusvammalla tarkoitetaan liikuntaan tai urheiluun liittyvää oiretta tai löydöstä, johon ei liity yksittäistä akuuttia alkamisajankohtaa. Rasitusvamman ajatellaan syntyvän rasituksen ja levon epäsuhdasta. Toistuva raskas kuormitus aiheuttaa kudokseen niin sanottuja mikrotraumoja. Riittämätön lepo- tai palautumisaika estää vammojen paranemisen, mikä johtaa edelleen pysyvään kudosvaurioon ja kliinisesti oireilevaan rasitusvammaan.” (Ahola ym. 2019)

Rasitusvammojen määrä voi lisääntyä pituuskasvun huippuvaiheen aikana, jolloin kasvurustot ja nivelpinnat ovat herkkiä vaurioille, vaikka kasvunopeus ei näyttäisikään olevan itsenäinen riskitekijä. Tytöillä rasitusvammat näyttäisivät olevan lajista riippumatta hieman yleisempiä kuin pojilla. Suurin osa kasvuikäisten rasitusvammoista esiintyy luissa, koska jänteet ja nivelsiteet ovat suhteellisesti vahvempia kuin luuston kasvualueet, joihin ne kiinnittyvät. Tällaisia vammoille alttiita alueita ovat luiden kasvutumakkeet ja kasvulevyt. Rasitusmurtumia ja niiden esiasteita esiintyy alaraajojen luissa ja selkänikamien takakaaressa.

”Urheiluseuroissa harrastetun ohjatun liikunnan ja kilpaurheilun osuus kasvaa, ja vapaa-ajan liikkuminen ja liikunnan kokonaismäärät vähentyvät. Tämä lisää rasitusvammojen riskiä, ja ne käsittävätkin nykyään noin puolet lasten ja nuorten liikuntavammoista. Suurin osa kasvuikäisten rasitusvammoista esiintyy luiden kasvualueilla, ja ne paranevat lähes aina kasvun edetessä. Rasitusvammat saattavat kuitenkin haitata merkittävästi nuorta urheilijaa. Leikkaushoitoa tarvitaan vain harvoin. Vammojen ehkäisy on tärkeää: liian yksipuolista harjoittelua tulisi välttää.” (Ahola ym. 2019)

Pituuskasvun huippuvaiheen aikainen harjoittelu

• Pituuskasvu voi aiheuttaa kasvu-, polvi-, lonkka- ja/tai alaselkäkipuja, asettaa haasteita mm. koordinaatiolle ja lisätä erilaisten rasitusvammojen riskiä.
• Luuston väliaikainen heikentyminen (jopa kymmeniä prosentteja) erityisesti luiden kasvutumakkeiden ja kasvulevyjen alueella.
• Vammoille alttiita alueita ovat mm. alaraajojen luut sekä lannerangan nikamat ja erityisesti niiden takakaaret: Yksi yleisimmistä syistä kasvuikäisten selkäkipuun on selkärangan rasitusperäiset ongelmat. Selkärangan rasitusosteopatia on rasitusmurtuman esiaste eli spondylolyysi. Riittävän pitkälle edennyt spondylolyysi aiheuttaa nikaman kaaren takaosan molemminpuolisen murtuman, jolloin nikaman etuosa pääsee liukumaan eteenpäin, tätä kutsutaan spondylolisteesiksi.
• Tavallisimpia kasvuikäisten rasitusvammoja ovat apofysiitit eli kasvutumakkeen ärsytys tai vaurioituminen kanta-, sääri- tai reisiluussa.
• Raajojen rasitusmurtumia voi esiintyä kaiken ikäisillä lapsilla ja nuorilla, mutta ne ovat yleisempiä vanhemmissa ikäryhmissä. Tavallisimpia paikkoja rasitusmurtumille ovat sääriluu ja jalkapöydän luut.

Vammojen ennaltaehkäisy harjoittelun avulla

Käytännön elämässä käytetään ja suositellaan urheiluvammojen ennaltaehkäisemiseksi useita eri menetelmiä. Tieteellinen tutkimusnäyttö näiden menetelmien tehosta saattaa silti olla hyvinkin puutteellista. Hyvänä esimerkkinä tästä on venyttely, jolla on paikkansa harjoittelussa, mutta jonka hyödystä vammojen ennaltaehkäisyyn ei toistaiseksi ole vakuuttavaa tutkimusnäyttöä.

Jyväskylän yliopiston tutkijat tarkastelivat systemaattisessa kirjallisuuskatsauksessaan erilaisten harjoitusohjelmien vaikutusta urheiluvammariskiin. Tutkimusryhmä kävi läpi yhteensä 37 eri tutkimusta. Harjoitusohjelmat luokiteltiin kuuteen alaryhmään: tasapainolautaharjoittelu, tasapainolautaharjoittelu yhdistettynä muuhun harjoitteluun, muut multi-interventiot, lämmittelyohjelmat, voimaharjoittelu ja juoksuharjoitteluohjelmat.

Kaikkien tutkimusten yhteenlaskettu tulos osoitti, että erilaiset harjoitusohjelmat ovat tehokkaita ennaltaehkäisemään urheiluvammoja. Tehokkaimmilta vaikuttivat tasapainoharjoittelua, voimaharjoittelua tai erilaisten harjoitusten yhdistelmiä käyttäneet harjoitus- ja lämmittelyohjelmat. Tutkimustulos kuitenkin antaa viitettä siitä, että tehokkaiksi todetut harjoitusohjelmat sisältävät tyypillisimmin useita monipuolisesti hermo-lihasjärjestelmän toimintaa kehittäviä harjoitteita, kuten tasapaino- ja lihasvoimaharjoitteita. On todennäköistä, että harjoitusohjelmien vammoja ennaltaehkäisevä vaikutus, samoin kuin urheiluvammakin, on useiden tekijöiden ja vaikutusten summa.

Tärkeitä asioita valmentajalle huomioitavaksi harjoittelussa:

Mitä erityisesti valmentajan on hyvä huomioida pituuskasvun huippuvaiheen aikaisessa harjoittelussa?

• Lihastasapainoa ylläpitävää ja rasitusvammoilta suojaavaa voimaharjoittelua voidaan tehdä turvallisesti
• Vääntövoimia esimerkiksi suunnanmuutosjuoksuissa kannattaa kontrolloida (180 astetta vs 45 astetta?)
• Kokonaiskuormitusta kannattaa tarkkailla: Jaksottaminen, palautumisen ja kokonaiskuormituksen suhde niin fyysisesti kuin psyykkisesti, omatoimi- ja joukkueharjoittelun seuranta ja kyselyt
• Modifioi ja/tai kevennä iskuttavaa eli plyometrista harjoittelua: Tee esimerkiksi hypyt ja loikat ylöspäin boksille tai ylämäkeen. Kontrolloi ja suunnittele plyometrisen harjoittelun progressio
• Kevennä tarvittaessa voimaharjoittelua, mutta älä jätä sitä kokonaan pois!
• Pidä huolta mm. lonkan ja lantion -alueen liikkeen laajuudesta ja laadusta
• Toteuta pituuskasvun seurantaa ja reagoi tuloksiin -> tarvittaessa esimerkiksi joukkuelajeissa erillisen PHV-ryhmän perustaminen, jonka harjoittelussa on huomioitu haasteet ja modifioitu harjoitusohjelma yksilöllisesti.
• Harjoittelun kuormittavuudessa vanhempien ja valmentajien odotuksilla on suuri merkitys.
• Lapsilla ja nuorilla kronologinen ikä korreloi huonosti liikunnassa ja urheilussa tarvittaviin motorisiin, kognitiivisiin ja sosiaalisiin taitoihin. Ohjattu harjoittelu seuraurheilussa tapahtuu usein syntymävuoden mukaan jaetuissa ryhmissä, jolloin lapsen todellista kehitystasoa ei välttämättä huomioida riittävästi, mikä saattaa aiheuttaa lapseen kohdistuvia epärealistisia vaatimuksia ja odotuksia.

Vinkki valmentajille herkkyyskausiajattelusta

Van Hooren & Croix 2020 kyseenalaistavat tutkimuksessaan herkkyyskausiajattelun tieteellisen näytön puutteen vuoksi: malli on pitkälti perustunut entisen itäblokin valmentajien omiin kokemuksiin eikä varsinaisesti tutkittuun tietoon. Herkkyyskausiajattelun sijaan tutkijat suosittelevat harjoituttamaan kaikkia ominaisuuksia monipuolisesti urheilijan polun eri vaiheissa.

Tärkeitä asioita kotiin vanhemmille ja nuorelle opeteltavaksi urheilijanpolulle

Uni / lepo / palautuminen balanssiin -> Kehittyminen ja palautuminen tapahtuvat harjoitusta seuraavan levon aikana. Tarpeisiin nähden riittämätön uni lisää loukkaantumisriskiä. Unen määrän lisäämisen on todettu vähentävän vammariskiä jopa 40‒60 %. Lihaksiston kudosvauriot korjautuvat ja energiavarastot palautuvat harjoittelusta tehokkaimmin rakentavien eli anabolisten hormonien vaikuttaessa. Näiden hormonien (mm. testosteroni ja kasvuhormoni) eritys on vilkkainta tietyissä unen vaiheissa. Nämä syvän unen vaiheet saavutetaan parhaiten, kun unirytmi on säännöllinen. Myös hermoston palautuminen vaatii säännöllistä unta. Valvominen ja kasautuva univaje heikentävät myös havaintojen tekemistä ja koordinaatiokykyä.

Laadukas ja riittävä ravinnon saanti -> Energiansaanti on merkittävin urheilijan suorituskykyyn vaikuttava ravitsemukseen liittyvä tekijä. Energiansaannin vastatessa kulutusta tai ollessa hieman sitä suurempaa ovat kehitys, vastustuskyky ja palautuminen tehokkaimmillaan. Urheilijoilla säännöllinen ateriarytmi tarkoittaa käytännössä 5–7 ateriaa päivässä. Pääaterioista (aamupala, lounas, päivällinen ja iltapala) saadaan suurin osa päivittäisestä energiasta. Jotta pääaterioiden välit eivät venyisi liian pitkiksi, päivää on hyvä tauottaa 1–3 välipalalla

Mahdollinen D-vitamiinilisä -> Lapsuudessa ja nuoruudessa luu pitenee ja paksunee. Suurin luun määrä eli luun huippumassa saavutetaan 20–30 vuoden iässä. Sen jälkeen luukudoksen määrä säilyy terveellä ihmisellä samana noin 40 vuoden ikään asti, minkä jälkeen se vähitellen vähenee. Luun uudismuodostukseen tarvitaan päivittäin kalsiumia ja D-vitamiinia. D-vitamiini auttaa kalsiumin imeytymistä suolistossa ja kiinnittymistä luustoon.

Urheilijaksi kasvaminen ja sen tukeminen arjessa -> Nuoruuteen kuuluu useita ikäkaudelle tyypillisiä kehitysvaiheita, joita ovat oman identiteetin ja erityisyyden rakentuminen sekä minäkuvan ja maailmankuvan muodostuminen. Edellä mainittujen lisäksi tavoitteellisesti urheilevan nuoren elämään kuuluvat urheilussa kehittyminen ja urheilijaksi kasvaminen. Kaikki tämä tapahtuu sosiaalisessa ympäristössä vuorovaikutuksessa toisten ihmisten kanssa, mikä on olennainen osa yksilön kehittymistä. Ympäristöllä on hyvin merkityksellinen rooli urheilijan kehittymiselle. Urheilevan nuoren toimintaympäristön keskiössä on tietysti nuori itse. Tärkeitä ovat myös henkilöt ja rakenteet, joihin nuori on suoraan osallisena, kuten perhe, koululuokka sekä opettajat, valmentajat ja ystävät.

Loma-aikojen liikunta ja paluu takaisin harjoitteluun -> Palautumista ja ”nollaamista” tarvitaan niin fyysisesti kuin henkisesti, mutta loma- ja harjoittelukauden välillä ei saisi olla liian suurta eroa. Loma-aika tarjoaa hienon mahdollisuuden monipuoliseen liikkumiseen, uusien lajien kokeiluun ja tätä kautta ns. aktiiviseen palautumiseen.

Älä vanhempana määritä suhdetta lapseesi urheilun kautta. Vaali mm. yhteisiä ruokailuhetkiä, ole kiinnostunut päivän tapahtumista ja muista välillä kysyä, mitä hänelle muuten kuuluu. Liikunnan ja urheilun asiantuntijaa voi konsultoinda matalalla kynnyksellä – he ovat tukenasi. Ulkopuolinen ammattilainen voi auttaa hahmottamaan kokonaisuuden paremmin, jolloin esimerkiksi loukkaantumiseen johtaneet syyt voidaan tunnistaa paremmin ja kokonaiskuormitus saadaan paremmin tukemaan tavoitetta ja kehitysvaihetta.

Yksilöllisiä riskitekijöitä loukkaantumiselle ovat aikaisempi rasitusvamma sekä riittämätön yöuni ja lepo. Erityisesti rasitusmurtumille altistavat edellisten lisäksi pieni painoindeksi, henkinen kuormitus, huono ravitsemus, heikko D-vitamiinin saanti ja tytöillä kuukautiskierron häiriöt. Rasitusmurtumien yhteydessä onkin tärkeää pitää mielessä syömishäiriöiden mahdollisuus ongelman taustalla sukupuolesta riippumatta.

Heräsikö ajatuksia tai huolta?

Edellä mainittujen asioiden huomioiminen lasten ja nuorten harjoittelussa vaihtelee valtavasti eri lajeissa ja seuroissa. Osalla seuroista ja valmentajista on käytössään tietotaito, kontaktit ja resurssit, osalla aivan ymmärrettävästi ei. Oireilevan urheilevan nuoren vaivojen kanssa ei kannata jäädä yksin, vaan apua ja neuvoja kannattaa hakea matalalla kynnyksellä. Kasvavan ja liikkuvan nuoren kuormituksen hallinta ei ole monelle ammattilaisellekaan yksinkertainen asia, saati sitten vanhemmalle.

Kasvuvaiheen, kokonaiskuormituksen ja kuormitustapojen tunnistaminen ja arviointi ovat ongelmanratkaisussa keskiössä. Harjoitushistoriaa, nykytilaa ja tavoitteita on syytä kartoittaa, ja monesti näiden asioiden avaaminen helpottaa hahmottamaan kokonaisuutta. Tavoitteiden asettelussa on kaikkien osallisten syytä muistaa, että kyseessä ei ole pikamatka vaan ennemminkin maraton. Hyvään lopputulemaan päästäänkin usein nauttimalla prosessista tavoittelematta pikavoittoja.

SUHKin ammattitaitoiset osteopaatit ja fysioterapeutit auttavat nuorta urheilijaa kaikenlaisissa tilanteissa. Meidän tehtävämme on hahmottaa nuoren urheilijan kokonaistilanne ja tehdä yhdessä hänen (+ vanhemman ja valmentajan) kanssa suunnitelma eteenpäin pääsemiseksi ja tilanteen ratkaisemiseksi. Nuoren elämässä tapahtuu myös paljon muita asioita kuin urheilu, eikä tämä palapeli ole aina helppo. Lupaamme kuunnella ja teemme parhaamme auttaaksemme!

Vastaan mielelläni konsultaatiopyyntöihin tai mieltä askarruttaviin kysymyksiin ari-pekka.kanerva@suhk.fi tai varaa aika suoraan vastaanotolleni Espoon Leppävaaran toimipisteeseen.

Tutustu myös SUHK Kipuasemaan, joka tarjoaa apua akuutteihin ja kroonisiin kiputiloihin.